Mä annan sut pois

Olen 23-vuotias nainen Itä-Suomesta. Seurustelen tällä hetkellä itseäni yhdeksän vuotta vanhemman miehen kanssa. Tosin, ennen kaikki oli toisin.

Vuonna 2007 rakastuin ensimmäistä kertaa. Aloin seurustelemaan itseäni kaksi vuotta vanhemman miehen, Janin kanssa.

Vuonna 2010 Heinäkuussa aloimme etsimään yhteistä asuntoa, ja jätimme ehkäisyn pois.
Kolme vuotta takana ja kymmeniä edessä. Elämä oli ihanaa.

Lokakuussa kuitenkin kaikki romahti. Jani ilmoitti, että hän ei halua seurustella. Hän ei halua jakaa loppu elämäänsä kanssani. Hän haluaa olla yksin. Lukuisista yrityksistä huolimatta, Jani lähti. Maailmani musteni.

Ihminen jota rakastin enemmän kuin itseäni, oli lähtenyt pois elämästäni. Jäin yksin. Kaikki piti aloittaa alusta. Mutta miten?

Mitä tein väärin? Miksi Jani ei halunnut olla kanssani? Mitä olisin voinut tehdä toisin?

Noin kolmen viikon päästä Jani otti yhteyttä. Jani halusi vielä jutella asiat selviksi.
Jani tuli hakemaan minut ja lähdimme ajelemaan ja juttelimme. Jani oli edelleen sitä mieltä, että haluaa olla yksin.
Noin kahden tunnin ajelun jälkeen siirryimme syrjäiselle kujalle parkkiin. Ja kuten arvata saattaa "petipuuhiksihan" se meni.....
Kun Jani oli vienyt minut kotiin, hän vielä sanoi: "Sori tuo äskeinen. En haluu et sie oletat nyt mitään"...
"En tietenkään oleta, voihan sitä hauskaa pitää", vastasin. Vaikka oikeasti mietin muuta. Olin samalla niin onnellinen ja surullinen. Ehkä Jani kuitenkin haluaisi minut takaisin?

Seuraavina kuukaisina Jani soitteli silloin tällöin kuulumisia ja pyysi välillä "ajelemaan". Kumpikin tiesi mitä tuo ajelu piti sisällän. Jani sanoi minulle useasti, että toivoo meidän molempien olevan samalla linjalla tuon puuhailun kanssa, että ei oleteta liikoja. No mikäs siinä, kyllähän exät usein päätyvät sänkyyn eron jälkeen. Tosin minulla vain oli tunteet mukana. Järkeni sanoi että olemme eronneet, mutta sydän seurusteli edelleen Janin kanssa. En katsonutkaan muita miehiä, sillä jos vaikka Jani sattuisi palaamaan luokseni. Ja  siltä se tosiaan näytti.
Mitä enemmän aikaa kului, sitä läheisemmiksi välimme muuttuivat. Jani alkoi viettämään öitä luonani, kävimme leffassa, syömässä ja vietimme aikaa ihan kuin ennenkin. Aluksi Jani ei puhunut ystävilleen että näkee minua, mutta tässä vaiheessa jo kaveritkin tiesivät "meistä".
Olin varma. Olin varma että Jani ja minä palaamme yhteen ja jatkamme siitä mihin jäimme.

EI EI EI. Niin ei kuitenkaan käynyt. Pikku hiljaa välimme alkoivat taas viilenemään. Jani ei enään halunnut nähdä ja sanoi useaan otteeseen, että meidän täytyy lopettaa tämä sekoilu. Ja oikeassahan hän oli. En vain halunnut myöntää sitä.

Erosta oli kulunut yli vuosi. Edelleen olin kiinni Janissa. En ollut vilkaissutkaan muita miehiä.
Välit Janin kanssa alkoi muuttua kaverillisiksi. Ei enää puuhailuja, vaan normaalia ystävyyttä.

Edelleen olin sitä mieltä että Jani on se oikea. Jani on kaikki mitä tässä elämässä haluan. En halua mitään muuta. Janista oli tullut kuin huumetta minulle.

Tällä hetkellä seurustelen Laurin kanssa joka on myös Janin kaveri.
Olemme seurustelleet nyt noin kolme kuukautta. Janin kanssa olemme ystäviä, käymme kahvilla silloin tällöin. Janista on tullut minulle kuin isoveli.

Mikä siis on ongelma? NO EI TUNNU MILTÄÄN?!?!?!? LAURI ON IHANA, EN MISSÄÄN TAPAUKSESSA HALUA MENETTÄÄ HÄNTÄ, MUTTA MIKSI EN TUNNE MITÄÄN?!?!?